Veden taju
Toukokuu 2026
”Kävelen sateen kastelemaa polkua pitkin kohti rantaa. Ilma on täynnä huumaavia tuoksuja sateen jäljiltä. Kasvit imevät sadevettä ahnaasti pitkän kuivan jakson jälkeen. Hengitän kosteaa ilmaa syvälle keuhkoihini. Saavun rantaan.
Laineet liplattavat auringon säteiden leikkiessä niiden pinnalla. Jossakin kaukana horisontissa näkyy laiva. Vähän matkan päässä poika heittelee laiturilta virveliä mereen. Lokit kirkuvat.
Nostan maasta kiven käteeni ja silitän sen sileää pintaa – pintaa, joka oli joskus terävä ja rosoinen. Vesi on muovannut sen aikojen saatossa sileäksi. Vedellä on valtava voima. Me haluamme kesyttää sen – kahlita, hallita ja valjastaa sen tarkoituksiimme. Vesi ei kuitenkaan tottele.
Taivaanrantaan alkaa kerääntyä tummia pilviä, ja tuuli nousee. Ensimmäiset suuret sadepisarat iskeytyvät maahan. Ne putoavat hiuksiin ja vaatteisiin yhtä määrätietoisesti kuin mereen ja rantahiekalle. En pidä kuitenkaan kiirettä. Olenhan enimmäkseen vettä”.
Waterways-hanke on yksi viidestä ”Vesi hyvinvoinnin, turvan ja rauhan elementtinä (WAWE)” -ohjelman erilaisesta veteen liittyvästä hankkeesta. Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa WAWE-ohjelmassa yhteisenä tavoitteena on tuottaa kestäviä, oikeudenmukaisia ja tieteeseen pohjautuvia ratkaisuja liittyen niin makean veden kuin meriympäristönkin käyttöön ja hallintaan.
WAWE-ohjelma ja Veden taju -hanke järjestivät toukokuussa yhteisen työpajan, jossa pysähdyimme sen äärelle, mitä veden taju meille tarkoittaa ja miten se näkyy tutkimuksessamme. Keskusteluissa pohdimme sitä, miten vesi kiertää ja on jatkuvasti liikkeessä. Se muokkaa ympäristöämme ja on kaikkialla, meissäkin. Se on elämän edellytys ja virkistäytymisen lähde, mutta se on myös resurssi ja infrastruktuuri, jonka ihminen on pyrkinyt valjastamaan käyttöönsä. Vesi sekä yhdistää ihmisiä ja alueita, mutta se voi myös erottaa ja aiheuttaa konflikteja. Veden tajuun vaikuttaa myös maantiede. Suomessa puhtaasta vedestä ei ole pulaa ja saatamme pitää sitä jopa itsestään selvänä. Toisaalta lähes jokainen suomalainen asuu lähellä vesistöä ja sitä kautta meri, järvi tai joki on monelle tärkeä paikka.
Veden taju-hankkeessa veden tajun viitekehys rakentui kolmen käsitteen kautta: tietäminen, tekeminen ja tunteminen (Pihlajamäki et al. 2025). Waterways-hankkeessa keskitymme näistä kahteen osaan: tietämiseen ja tekemiseen. Tarvitsemme tietoa, työkaluja, yhteistyötä ja ymmärrystä meriteiden käytöstä ja muuttuvasta riskimaisemasta, jotta voimme hyödyntää vesiteitä kestävästi erilaiset tarpeet ja tahot huomioiden. Itämeri on erittäin tärkeä Suomen talouden ja huoltovarmuuden kannalta. Kulkeehan yli 90 % Suomen viennistä ja tuonnista meriteitse. Itämerellä on tärkeä merkitys sekä hyvinvoinnin että turvallisuuden kannalta. Meriliikenne ei ole kuitenkaan ainoa toimija, joka käyttää näitä vesiä. Yhtenä uutena toimijana ovat esimerkiksi merituulivoimapuistot, jotka vaikuttavat osaltaan meriliikenteeseen ja sen turvallisuuteen. Toisaalta meret eivät ole vain ihmistä vaan myös tuhansia muita eliöitä varten.
Parhaimmillaan eri merellisten toimialojen tavoitteet ja toiminta voivat tukea toisiaan, mutta ne voivat myös aiheuttaa ristiriitoja ja konflikteja. Lisäksi samalla kun eri tahot edistävät joidenkin YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, ne saattavat heikentää toisten. Mitä paremmin ymmärrämme tämän monimutkaisen järjestelmän toimintaa, sitä paremmin pystymme tunnistamaan kestäviä tapoja sovittaa yhteen erilaiset tarpeet ja toisaalta löytämään mahdolliset synergiat ja pullonkaulat. Waterways-hankkeessa tarkastelemme meriteiden käyttöä eri sektoreiden kannalta, kehitämme malleja riskinhallinnan tueksi ja hyödynnämme erilaisia menetelmiä yhteisen tilannekuvan ja tulevaisuuspolkujen luomiseksi. Järjestämme myös useita erilaisia työpajoja, joissa tuomme eri alan asiantuntijoita ja sidosryhmiä yhteen pohtimaan meriteiden kestävää käyttöä eri näkökulmista.
Vaikka veden tajun viitekehyksen kolmas ulottuvuus – tunteminen – näkyy hankkeessamme vähemmän, se on silti jatkuvasti läsnä. Itämeri on Suomelle taloudellisesti elintärkeä, mutta sen muuttunut turvallisuusympäristö on lisännyt epävarmuutta ja huolta tulevasta. Geopoliittiset jännitteet, varjolaivasto ja GPS-häirintä muistuttavat siitä, että Itämeri on myös poliittinen ympäristö. Suomessa meri on myös aina tarkoittanut jäätä ja siihen liittyviä riskejä. Olemme joutuneet kehittämään talvimerenkulkua ja sopeutumaan sen tuomiin haasteisiin. Ilman toimivaa talvimerenkulkua, kuten jäänmurtajia ja niiden miehistöä, Suomen ulkomaan kaupan ja meriliikenteen toiminnan jatkuvuus olisi mahdotonta turvata. Merenkulkijoilla on myös aina ollut erityinen suhde mereen. He viettävät viikkoja merellä yhteen menoon – oli vuodenaika ja sää mikä tahansa. Vaikka meri voi tuntua rauhoittavalta, se on samalla myös vaarallinen ja vaikeasti hallittava ympäristö, johon ihmisen on jatkuvasti sopeuduttava.
Veden tajun käsitteen pohtiminen voi auttaa laajentamaan ajattelua vedestä ja sen merkityksestä. Työroolissa usein tietäminen ja tekeminen korostuu, vaikka tämän viitekehyksen mukaan myös tuntemisella on veden tajussa yhtä tärkeä osa. Meri ja sen käyttö herättää paljon erilaisia tunteita eri toimijoissa. Sen sijaan, että tunteet ovat tutkimuksessa vain taustalla yksi mahdollisuus on tuoda ne enemmän näkyviksi tai ainakin tiedostaa paremmin niiden olemassaolo ja merkitys tuloksille.