Kiristyvä turvallisuustilanne Itämerellä haastaa merialuesuunnittelua: yhteistyö vaikeutuu ja data-aukot kasvavat
Mitä Venäjän toiminta, datavaje ja kriittinen infra merkitsevät Itämeren turvallisuudelle ja merialuesuunnittelulle? MSP-päivän sessio kokosi yhteen keskeiset havainnot.
Tiistaina 25.11. järjestettiin Ympäristöministeriön ja Suomen Merialuesuunnittelun koordinaatioryhmän toimesta vuotuinen MSP-päivä, jonka teemana oli Huoltovarmuus ja kokonaisturvallisuus Suomen merialueilla ja rannikoilla. Päivä koostui kolmesta sessiosta, joista Venäjän sota ja merialueen ympäristöriskit järjestettiin CoWup ja WATERWAYS-hankkeiden yhteistyönä. Molemmat hankkeet ovat osa Strategisen tutkimuksen neuvoston WAWE-ohjelmaa.
Session moderaattoreina toimivat Johannes Jauhiainen (Demos Helsinki, CoWup) ja Annukka Lehikoinen (Merikotka, WATERWAYS). Sessio koostui kolmesta asiantuntijaesityksestä ja paneelikeskustelusta. Ensimmäisen esityksen piti Venäjän ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen (Helsingin yliopisto, CoWup), aiheesta Venäjän hybridiväkivalta ja Itämeri. Tynkkynen pureutui syihin, miksi ja miten Venäjä haluaa aiheuttaa hämmennystä, ongelmia ja pelkoa Itämerellä. Tällaisen toiminnan tavoitteina mainittiin muun muassa yhteiskunnan reagointikyvyn kuormittuminen, lainsäädännöllisten rajojen koettelu sekä eripuran lisääminen selvien, mutta todentamattomien häirintätapausten avulla. Tynkkysen mukaan Venäjä kuitenkin ensisijaisesti haluaa pitää öljykuljetukset käynnissä Itämerellä, joten täysin selviä ja räikeitä lain rikkomisia ei ole siitä syystä nähty. Öljykuljetukset taas mahdollistavat Tynkkysen mukaan Venäjän militarisaation rahoituksen ja talouden rattaiden pyörimisen.
Toinen esitys käsitteli oikeudellisia näkökulmia varjolaivastosta ja merenalaisen infran sabotaasista ja sen piti merioikeuden professori Henrik Ringbom (Åbo Akademi, WATERWAYS). Ringbom muistutti esityksessään, kuinka varjolaivastoa ja sabotaasitapauksia ei tulisi niputtaa yhteen. Oikeudellisessa mielessä varjolaivasto sinänsä ei toimi laittomasti, mutta sabotaasit ovat tuomittavia. Itämerellä on toistaisesti nähty todistetusti yksi tapaus, jossa varjolaivaston alus, Eagle S, on ollut sabotaasitoimien takana. Ringbom myös nosti esille oikeudellisia ääritilanteita, kuten mediassakin spekuloitu Venäjän alusten kauttakulun estäminen Suomenlahdella Suomen ja Viron toimesta, jolloin Suomenlahdesta tulisi salmi. Ringbomin mukaan tämä voisi kuitenkin kääntyä tarkoitustaan vastaan, koska kansainvälisiä alueita olisi edelleen suljetun alueen länsi- ja itäpuolilla. Tällöin kaikilla aluksilla olisi edelleen oltava kauttakulkuoikeus ja lisäksi sukellusveneet saisivat liikkua merenpinnan alapuolella aina Suomen ja Viron rannikolle asti.
Erikoistutkijan Jukka-Pekka Jalkasen (Ilmatieteenlaitos, WATERWAYS) paikkatietoihin ja satelliitteihin liittyvä esitys avasi havainnollisesti, millaista toimintaa Itämerellä jää nykyisten seurantamenetelmien ulkopuolelle. Jalkasella on pitkä kokemus päästöjen ja laivaliikenteen mallintamisesta AIS-datalla, mutta hänen mukaansa kaikki ympäristöpaineita aiheuttava toiminta ei ole tämän datana kautta havaittavissa.
Ukrainan sodan myötä päättyneen yhteistyön vuoksi osa tutkimuksessa aiemmin hyödynnetystä venäläisestä päästö- ja onnettomuusdatasta ei ole enää saatavilla. Jalkasen mukaan tilannetta voidaan kuitenkin parantaa hyödyntämällä satelliittihavainnointia, drooneja ja muitakin vaihtoehtoisia tietolähteitä. Lisäksi tekoälyä voitaisiin käyttää yhdistämään AIS- ja satelliittidataa uusien toimintamallien ja poikkeavuuksien tunnistamiseksi, mitä ollaankin kehittämässä WATERWAYS-hankkeessa. Tämä avaisi mahdollisuuksia paitsi niin sanotun varjolaivaston parempaan havaitsemiseen, myös esimerkiksi rikkipesureiden käytön laajuuden arviointiin lämpökameratekniikan avulla. Näin olisi mahdollista mallintaa nykyistä tarkemmin, millaisia ympäristövaikutuksia eri aluksilla on Itämerellä.
Esitysten jälkeen asiantuntijat vastasivat yleisön ja moderaattorien kysymyksiin paneelikeskustelussa. Keskustelussa korostuivat kansainväliset sopimukset ja niiden kiertäminen, joka muuttaa Itämeren alueen toimintaympäristöä. Panelistien mukaan sopimusten järjestelmällinen kiertäminen ja oikeudellisten rajojen testaaminen pakottaa valtiot siirtymään aiemmasta luottamuksesta tehokkaampaan valvontaan. Tynkkynen nosti esille, että ihmisten ja päätöksentekijöiden ajattelutapa voi sopimusrikkomusten myötä siirtyä korostamaan turvallisuutta ja ajan myötä kaventaa avoimuutta, demokratiaa ja tutkimusyhteistyötä. Jalkasen mukaan kriisitilanne näkyy konkreettisesti tiedonvaihdossa, sillä Venäjän data ei enää kulje EU:lle ja etenkin ilmastodatan aukot vaikeuttavat tutkimusta. Yhteistyö Venäjän kanssa datan saamiseksi toisi tärkeää tietoa tutkijoille, mutta Tynkkynen huomauttaa tämän pitävän sisällään poliittisen riskin ja vaikutuskeinon pelotteille ja kiristykselle.
Panelistien mukaan Venäjää ja varjolaivastoa rajoittavat yksittäiset ratkaisut voivat muuttaa Itämeren alueen dynamiikka nopeastikin. Ringbomin mukaan Tanskan salmien tilapäinen sulkeminen olisi oikeudellisesti mahdollista, jos Tanska vetoaisi kansalliseen turvallisuuteen. Tämä voisi kuitenkin aiheuttaa haitallisen ketjureaktion, koska Itämeren kuljetusreitti Venäjälle on erittäin tärkeä, varsinkin kun kuljetukset Mustallamerellä ovat heikentyneet Ukrainan iskujen vuoksi. Paneelissa myös spekuloitiin, voitasiinko Venäjällä jopa käyttää varjolaivastoa tarkoituksellisen öljyonnettomuuden pelotteena, mikäli rajoittavia toimia lähdettäisiin toimeenpanemaan.
Panelistit kehottavat Suomen merialuesuunnittelua pitämään puolustuksen ja muiden merellisten elinkeinojen suhteet tasapainossa. Merialuesuunnittelussa on tunnistettava kriittiset alueet infrastruktuurin ja energian osalta sekä varmistettava, että Suomen, Ruotsin ja Viron merialuesuunnitelmat ovat keskenään yhteensopivia. Kansainvälisen yhteistyön ja koordinoinnin tarve kasvaa, mikäli toiminta Venäjän puolella muuttuu entistä arvaamattomaksi. Nyt jo tilanne on arvaamaton, joten monenlaisiin skenaarioihin on hyvä varautua.
Panelistien keskeinen sanoma on selvä. Suomen on muistettava, että Venäjän naapurimaana olemme helposti haavoittuvaisia, eikä Venäjän suhteen pidä olla naiivi. Uudet uhat vaativat uudenlaista suhtautumista lainsäädännön kannalta ja yhteistyötä tulee tiivistää, jotta merialueita voidaan suunnitella turvallisesti ja kokonaisvaltaisesti muuttuvassa maailmassa.